Harjoitustyö

Tässä jaksossa meillä oli hommana tehdä kittaus/maalaus harjoitus osana kurssin arvosanaa.




Ensiksi leikattiin kaarisaksilla 400mm x 300mm pellin pala, jonka toinen pidempi sivu kantattiin ympäri saumakittausta varten.







Sitten pelti manklattiin kaarevaksi mankelilla. Mankelia käyttäessä ei kannata kiirehtiä, vaan taivuttaa aina vähän kerrallaan, jotta muodosta tulee tasainen.



Mankeloinnin jälkeen pyydettiin opettajaa lyömään kappaleeseen lommo. Ennen kitauksen aloittamista pinta pyyhitään rasvanpoistolla, jotta ei pintaan jäisi rasvaa ja kitti tarttuisi kunnolla, pinta pitää myös mustaa karhentaa kunnolla kauttaaltaan ja varsinkin lommon pohjalta. Kunnollisen karhennuksen jälkeen pinta pyyhitään jälleen rasvanpoistolla ja voidaan aloittaa kittaaminen.
Kittinä käytin Evercoatin rage gold yleiskittiä, se on melko löysää kittiä, mutta sitä on helppo levittää ja hioa. Koska kyseinen kitti on löysää niin sillä ei ole niin helppoa täyttää kerralla suuria kuoppia, joten kittasin aina kerroksen, jonka hion kevyseti tasaiseksi ja huokosettomaksi, putsasin rasvanpoistolla ja laiton uuden kerroksen kittiä.


Kun kittiä oli tarpeeksi aloin hiomaan kappaletta tasaiseksi ja oikeaan muotoon. Aloitin hiomisen reunoista, jotta ei keskikohtan tulisi "lättänää" paikkaa. Hiomisessa käytin ensin epäkeskoa ja lopuksi hion käsin tasaiseksi. Kitin hionnassa kannattaa käyttää joko mustaa maalia tai ihan oikeaa spray guidea, jonka avulla saadaan näkymään korkeuserot kitissä. Pariin otteeseen jouduin kittaamaan joitain kohtia uudelleen, jotta pinnasta saatiin tasainen. Kun olin tyytyväinen pintaan putsasin sen taas rasvanpoistolla ja valmistauduin maalaamaan sen pohjamaalilla.

Pohjamaalina käyin Temacoat epox maalia. Siinä on hyvä ruosteenesto pigmentointi, se tasoittaa pintaa (huokosia ym.) ja tekee hyvän tartuntapinnan, miinuksena on sen piiiitkä kuivumisaika n.16h. Maali on 2k maalia, joten siihen sekoitetaan kovetetta (hardener 088 5600) 4:1 suhteessa. Kovete sekoitettuna maali on vielä liian paksua, joten sitä ohennetaan Thinner 006 1031:llä. Ohentamiseen ei ole varsinaista ohjetta, joten sitä laitetaan tarpeeksi. Ruiskuna käytin pohjamaaliruiskua. Maalauksessa maalataan ensin harso ja sitten pari märkää kerrosta, riippuen pinnasta.

 

 Epox pohjamaalin jälkeen karhensin pinnan harmaalla scotch brite villalla, pyyhin rasvanpoistolla ja maalasin sen standoxin hiomavärillä

Hiomavärin jälkeen alussa kantattu reuna saumakitattiin kentin saumakitillä. Saumakitti pursottetaan tuubistaan massaopistoolilla. Ennen varsinaista saumaa harjoittelin pellin palasiin tekniikkaa, kun tekniikka oli tarpeeksi hallussa kittasin sauman.

Kun kitti oli kuivunut hion hiomavärin tasaiseksi 600 softilla ja viimeistelin harmaalla villalla. Keskiviikkona meillä kävi standoxin edustajat pitämässä maalauskoulutuksen, jossa myös maalasimme harjoitustyömme standoxin uudella standoblu maaleilla. Maalatessa ruiskussa oli täysin erilaiset säädöt mitä olemme tottuneet käyttämään ja maalaustapakin oli erilainen. Normaalisti ruiskutetaan harso ja sitte märkä kerros, mutta standobluessa maalataan ensin märkä kerros ja sitten vasta harso. Maalina oli hopea metallic maali.

Tänään torstaina lakkasimme maalatut harjoitustyöt uudet säädöt ja niksit käytössä. Huom! kuvissa lakka ei ole täysin kovettunut

Harjoitustyö on valmis! Työ oli ihan mielenkiintoinen tehdä ja kittaus oli kyllä haastavaa tämän muoitoiseen kappaleeseen. Saumakittaksen opettelu oli kiinnostava lisä tähän työhön. Maalauskin onnistui hyvin kiitos standoxin maalauskoulutuksen. :D

Etätehtävä 1.11.13

Eli meillä on tänään etätyöpäivä ja tehtäväksi saimme lukea automaalauksen asiantutijan Salla Jalon tekemän Automaalauksen ja pohjatöiden pikaperusteet ja liittää siitä kohtia blogeihimme.


POHJATÖIDEN ALOITUS
Auton pohjatöiden tekeminen aloitetaan aina pintojen pesusta. Pohjatöitä edeltävää pesua
ei saa tehdä pesuaineilla jotka sisältävät joko vahaa (sisältävät sitten myös yleensä silikonia) tai ovat petrolipohjaisia liuottimia (esim. lakkabensiinit ”tärpätit” jotka voivat jättää pinnalle ohuen rasvakalvon).
Pääasiallisena puhdistus keinona voidaan pitää alueen pesua
rasvan- ja silikoninpoisto aineella. Tämä on siis hyvä suorittaa pohjustus töiden alussa
jolloin vältytään rasvan/silikonin aiheuttamilta hankaluuksilta myöhemmissä työvaiheissa.
Silikoninpoistoaineen levitys suoritetaan joko kostutetulla kankaalla tai
ruiskutetaan pintaan painepullolla ja pyyhitään pois.
Perusteellisen puhdistuksen jälkeen käydään läpi vauriot, lommot ja ruosteet yms.
Vauriokohdat kannattaa merkata pintaan esim. pyöräyttämällä hiomapaperilla
jälkeä tai vesiliukoisella tussilla ruksaamalla oikaisua vaativan painauman
kohdalta jolloin kaikki on helposti nähtävillä tarkastelun jälkeen eikä jää
huomaamatta pohjia työstettäessä.
Pohjatyöt ovat aina maalauksen tärkein vaihe sillä maali ei koskaan peitä
huonosti tehtyjä pohjia vaan tuo aina esille pohjustustöiden virheet.


HIOMAPAPERIEN VALINTA
Hiomapapereiden käytössä on aina muistettava että aiempaa hionta jälkeä
loivennettaessa seuraavassa paperissa ei saa olla yli P100 heittoa jos seuraava
paperi ylittää tämän sen karkeus ei riitä leikkaamaan aiempaa naarmua ja
maalin kuivuessa viimeistään hiontajäljet tulevat näkyviin.
Valittaessa mitä karkeutta aikoo käyttää on hyvä käyttää tätä jakoa:

Karkea hionta, suuret kittaukset: P80 ja P120

Kitin hionta: P120, P150, P180 ja P240

Hienohionta: P240, P320, P360-800 (Hiontapohjamaali peittää P320 jäljen)
 
Täytemaalihionta: P400-800 (normaalisti ennen maalausta P500 jos
hopea väri suosittelen P600 viimeistely hiontaa ennen maalausta)

Mattahionta ja valumien hionta: P800-1500

Hiontavilla (karhunkieli): Pintojen karhennukseen ja mattaukseen.
Punainenon karkeampi kuin harmaa. Punaisella karhennetaan pinnat
ennen hiontaväriä ja harmaalla viimeistellään hiontaväri ennen pintaväriä.

Kun loivennat vanhoja maalirajoja niin loivennus on silloin hyvä kun sormiin ei
tunnu minkäänlaista nousua rajojen vaihtuessa.
Jos olet epävarma tai on hankala kokeilla onko loivennus tarpeeksi sileä niin
laita sormien ja pinnan väliin vaikka muovipussi tai paperinpala tms. jolloin kokeilu helpottuu.

 
Kittaus
Kittauksen perussääntönä voidaan pitää että kitti levitetään aina mielellään
vasten metallia tai oman harkinnan mukaan hyvin karhennetulle vanhalle täysin
kovettuneelle maalipinnalle.
Käytä maalin karhennukseen ja/tai poistoon karkeudeltaan P80 tai P120
hiomapaperia hyvän tartuntapinnan takaamiseksi. Jos käytät P80 jälkeä jolle
levität kitin niin se täytyy suorittaa siten että rajaat kitin levityksen ainoastaan
paljaalle metallille ja hiot sitten P120 paperilla ekan satsin suoraksi jolloin
korjauskohdan ja ehjän maalipinnan siirtymäraja eivät tule näkyviin
pintamaalissa. Kun jatkat tämän jälkeen kitin levitystä ja hiontaa P120 paperilla
ei siirtymärajasta tule liian karkea. (Halutessasi voit käyttää myös P120 sijasta
P150:stä paperia siirtymärajan loivennukseen).
Kitti täytyy valita kohteen vaurion mukaan tässä lyhyt luettelo kuvan saamiseksi
mikä kitti kannattaa valita kyseiseen operaatioon.

Lasikuitukitti: Täyttökitti syville painaumille ja kohdille jotka tarvitsevat
tukea. Voidaan käyttää jopa reikien paikkaukseen, tulee kuitenkin
viimeistellä esim. polyesterikitillä.

Aluminisoitu kitti: Täyttökitti isoille vaurioalueille. Kestää hyvin
lämpötilanvaihteluita hyvän lämmönjohtokykynsä ansiosta ja soveltuu
myös pinnoille jotka kuumenemisen lisäksi altistuvat tärinälle.

Yleiskitti: Perus kitti, hyvä tarttuvuus, levitettävyys ja helppo hionta
kuuluvat perus ominaisuuksiin.

Soft-kitti: Pienien kolojen ja naarmujen peittämiseen, soveltuu
erinomaisesti käsin suoritettavaan hiontaan.

Ruiskukitti: Voidaan ruiskuttaa joko karhennetulle täysin kuivuneelle
maalipinnalle tai suoraan pellille, ruiskukitti on erittäin hyvin täyttävää
hiontamaalia jonka takia voidaan käyttää tietyissä tapauksissa kittauksen
sijasta. (esim. vanhat paljon paikkaillut kohteet joissa maali/kitti
kerrostumat jo niin paksut ettei loiventaminen hiomalla onnistu, vaan
täytyisi kitata korkeiden siirtymärajojen takia)

Kittauksessa on sekoitusvaiheessa pidettävä mielessä että liika kovetteen
annostelu yleensä aiheuttaa sitten maalipintaan värivirheitä tai laikkuuntumista

 
POHJAMAALAUS
Pohjamaalauksesta käytetään myös nimitystä ruosteenestomaalaus.
Pohjamaalin päälle ei ruiskuteta suoraan pintamaalia vaan pohjamaali eristetään aina hiontamaalilla tai märkää-märälle välimaalilla ellei sitten kyseessä ole täyttävä pohjamaali esim.
Mipa WBS 1K-Grundierfiller tai Mipa 2K-Yleispohjamaali
 
Pohjamaali ruiskutetaan ohuelti ja tasaisesti estämään korroosiota. Pohjamaali
ruiskutetaan aina 1-2 kierrosta märkänä ettei pinta jää kuivaksi ja karkeaksi
koska silloin lopputuloksena on hauras pinta.
Pohjamaalaa aina kaikki paljaat metallipinnat.
Pienempiin ja miksei hieman isompiinkin alueisiin voi hyvin käyttää pohjamaali
sprayta helpon ja nopean käytettävyytensä takia. Tässä pari esimerkiksi 
Rapidprimer spray tai täyttävä hiontapohjamaali hyvällä ruostesuojalla rapidfillerspray.
 
Pohjamaalattavissa pinnoissa on eroja joten tässä muutama esimerkki mikä
kannattaa valita mihinkin käyttöön:
 
Happopohjamaali: Lasikuitupinnoille sekä ihan yleispohjamaaliksi, takaa
hyvän korroosion eston ja tartuntapinnan
 
Epoksipohjamaali : Tarttuu hyvin kaikille metallipinnoille, sinkityt pinnat, alumiini, rauta sekä teräs.
 
Mipa 2K-plastic-grundiefiller: muovi pinnoille. Huomaa että tuote on
täyttävä pohjamaali ja voidaan käyttää myös märkää-märälle tekniikalla.



HIONTAPOHJAMAALI
Hiontapohjamaalin tarkoitus on viimeistellä pinta täydelliseksi ennen pintavärin ruiskutusta.
Hiontapohjamaali täyttää hiontajäljet, pienet huokoset, loivennetut rajat ja
puolestaan estää kosteutta pääsemästä pintaan ja parantaa maalikerrosten tarttuvuutta.  
MUOVIOSIA KÄSITELTÄESSÄ MUISTA AINA MUOVITARTUNTA ENNEN HIONTAPOHJAMAALIA.
 
Hiontapohjamaalin ruiskutukseen on hyvä käyttää 1.5-2.0 mm suutinkokoa ja n.
2 barin painetta. Ruiskuta 1-3 kierrosta tasapaksuina märkinä kerroksina niin, että koko kitattu/pohjamaalattu alue peittyy reunoja myöten jolloin saadaan
varmasti peitettyä myös karkeampi hiontajälki. Aloita ruiskutus niin että jokainen
kerta menee hieman edellistä ruiskutus pintaa pidemmälle jolloin estetään
korkean rajan muodostuminen. Muista aina tuotekohtaiset haihdutusajat
kierrosten välissä!
Älä koskaan teippaa suoraa rajaa mihin haluat hiontavärin loppuvan sillä se
vaikeuttaa pinnan tasoitusta hiottaessa. Jos tilan ahtauden tms. takia on
vedettävä suora raja johonkin kohtaan on se hyvä tehdä lokasuoja välinauhallajolloin saadaan paremmin pehmennettyä raja kuin maalarinteippiä käyttämällä.
Hiontapohjamaali vaihtoehtoja:
 
Troton hiontapohjamaali: Soveltuu kaikille pinnoille, hyvä tarttuvuus ja
helppo hioa. Useita värivaihtoehtoja.
 
Mipa 4+1 Acrylfiller: Soveltuu hyvin eri pinnoille, voidaan käyttää myösmärkää-märälle menetelmällä.

SUOJAUS
Suojauksen perussääntönä voidaan pitää sitä että vältä aina suoria
teippaus-rajoja lähellä maali linjoja.
Käytä hiontapohjamaalin kanssa mikäli tarpeen vetää suoria rajoja aina
lokasuojan välinauhaa jolloin se loiventaa rajaa.
Jätä maalirajoja varten suojauspaperi
niin että käännät paperin kaksin kerroin ja
teippaat sen vain reunoilta kiinni muodostaen keskelle ”pussin” jolloin
maalisumu pääsee tunkeutumaan myös pidemmälle ja estää suoran korkean
rajan muodostumisen. Jos häivytät aluetta on hyvä teipata kevyesti tällainen
pussi ulompiin suojauspapereihin kiinni jolloin se on helppo poistaa tieltä
häivytystä tehtäessä.Suojaukset tulee aina poistaa ennekuin maali on kuiva. Poista teippaukset niin että vedät teippiä rauhassa alaviistoon siten että teippi leikkaa itsensä pois
maalipinnasta.